keskiviikko 27. syyskuuta 2017

.

Ensinnäkin, tämän postauksen olisi pitänyt tullu kuukausia sitten. Mutta en ole vain tätä postausta pystynyt aijemmin kirjoittamaan. Vaikka tämän kirjottamine olikin minulle ihan totaalista kidutusta, niin on pakko saada tämä tehtyä.

En ratsasta enää. En enään omista hevosta. Ettan on nyt ollut minun pikkusiskon omistuksessa jo pari viikkoa. Hevoset muutivat äskettäin toiselle tallille.

Mutta miksi? Miksi tässä piti käydä näin?

Ja oikeastaan minulla ei ole siihen vastausta. En tiedä mitä tapahtui, mutta oikastaan jo viime vuoden puolella minun kiinnostus ja motivaatio ratsastamiseen alkoi hitaasti haihtumaan. Ajattelin ensin että se oli ihan normaalia, minulla on ollut oikeastaan niin kauan kuin muistan aina talvella innostuksen puute niin ratsastukseen kuin blogiin, etenkin uuden vuoden alussa. Talvi tuli ja meni, kevät tuli ja meni sekä kesäkin vilahti ohi. En löytänyt sitä mitä etsin. Innostus hevosiin, mikä on ollut minussa kaksivuotiaasta asti oli täysin poissa. Sen tilalla on vain pohjaton kuoppa täynnä kaukaisia muistoja sekä unohettuja unelmia.






Olin pari viikkoa sitten kuvaamassa estekisoja tallilla. Olihan se ihan hauskaa, mutta olin iloinen että sain olla katsomossa kamera kädessä. Kisojen jälkeen, etenkin kuvia editoidessa minulle tuli todella surullinen mieli. Vasta illalla ymmärsin mistä se tuli. Se ei ollut siitä että olisin sittenkin halunnut mennä kisaamaan ja itse ratsastaa, vain sitä että ymmärsin että tämä vaihe minun elämää on loppu. Kissaminen näytti kyllä oikein hauskalta, mutta sitä himoa pästä hevosen selkän ei ollut. En ole tuntenut sitä himoa yli yhdeksään kuukauteen. En kaivannut ratsastusta yhtään. Ja se on todella outo tunne, sillä se himo päästä hevosen selkään, etenkin kilpailemaan, on ennen tullut esiin aina katsomossa istuessa.


En enää edes muista viime kertaa kun olisin ratsastanut. Se oli ainakin ennen minun rippileiriä, joka alkoi heinäkuun viimeinen pävä. Ennen sitä ratsastin ainoastaan kaksi kertaa viikossa, yhden este ja yhden koulutunnin. Kun tulin kotiin leiriltä niin minulle ilmoitettiin että en tarvitse enää ratsastaa. Ja se oli minulle helpotus, minun ei itse tarvinnut tehdä sitä päätöstä että lopettaisin ratsastuksen, vaikka se ajatus oli ollut mielessäni jo vaikka kuinka kauan.


Minun on vaikea ymmärtää mitä tapahtui. Vuosi sitten Ettan oli juuri tullut minulle ja treenasin sinä toivossa että pääsisin vihdoinkin korkeimmille radoille, isommille areenoille. Tuntui siltä että olisin viimeiset kolme vuotta seissyt paikoillani enkä päässyt yhtään kehittymän esteratsastuskessa, ja nyt minulla oli hieno hevonen ja kaikki mahdollisuukset mitä olin aina toivonut. Pieneatä sti unelmani oli ollut että omistaisin estehevosen jolla kilpailisin korkeissa luokissa. Sen unelman toteuttaminen oli melkein käden ulottuvilla. Nyt kaikki oli vain kiinni minusta.


Vuoden alussa saimme yhdessä Ettanin kanssa meidän ensimmäisen sijoituksen. Kuudes sija Ainossa 90cm luokasta. Silloin en tiennyt ett siitä tulisi myös minun ja Ettanin viimeinen sijoitus. Ja vaika kuinka sitä toivoisinkin, niin tiedän, että en tule palaamaan ratsastuksen pariin, en ainakaan moneen, moneen vuoteen.

Hyppäsin Ettanin kanssa minun ensimmäisen 90-100cm luokan, josta ei edes ole blogissa postausta, sillä en enää jaksanut tänne kirjoittaa, motivaatio oli ihan pohjassa jo siinä vaiheessa. Muistan että en olisi yhtään halunnut edes mennä kisoihin. Se oli ensimmäinen kerta kun en oikeasti halunnut mennä kisaamaan. Kilpaileminen oli ollut minulle parasta koko ratsastuksessa. Se kilpailu jäikin viimeiseksi. Olisipa edes mennyt hyvin. Saatiin yksi pudotus, perusradan viimeiseltä. Ja muutenkaan radan jälkeen ei ollut mitenkään hyvä mieli.

Sen jälkeen vanhempani sanoivat että minun ei tarvitse kilpailla jos en halua, mutta minulla pitää olla joku liikuntaharrastus joten jatkoin kuitenkin rastastusta. Ensin viisi kertaa viikossa, sitten se väheni vähenemistään ja ennen täysin lopettamista ratsastin vain kaksi kertaa viikossa. Ne viimeiset kuukaudet kun ratsastin niin se tuntui todella turhanpäiväiseltä. En halunnut enää käydä estetunneilla, ne olivat pahin osa viikosta. Silloin tiesin että en tule lähiäikoina saamaan motivaatiota ratsastukseen takaisin. Esteratsastus on aina ollu minulle kaikista tärkein asia. Ja nyt kun en edes halunnut kilpailla, tuntui siltä että millään ei ollut enää tarkoitusta. Koko harrastus oli pelkkää ajan ja rahan haaskausta.


Pahinta tässä kaikessa on se, että tunttuu siltä kuin olisin pettänyt kaikki tuntevani ihmiset. Kaikki jotka käytti aikaa ja rahaa siinä toivossa että pystyisin saavuttamaan unelmani. Jotka tekivät kaiken tämän vain minun vuokseni. Jotta saisin ne mahdollisuudet joista aina olin unelmoinut. Jotta voisin olla onnellinen. Ja minä petin heidät.


Ehkä meidän ei ikinä olisi pitänyt ostaa Ettania. Ettan on ihanin ja hienoin hevonen minä olen koskaan nähnyt. Ja se on edelleen elämäni hevonen. En tule koskaan tapaamaan samanlaista kun se. Mutta mikä idea siinä oli, että löysin minulle täydellisen hevosen kun kuitenkin vuosi sen oston jälkeen kaikki motivatio rastastukseen on kadonnut. Se ei ollut Ettanin syy, se ei tehnyt mitään väärin.

Ja minun on nyt pakko lisätä tämäkin tarina vielä tähän. Silloin kun ratsastin Ettanilla ensimmäistä kertaa ja olimme lähdössä sieltä tallilta kotiin, niin sen hetkinen lempikappaleeni, Alan Walkerin Faded soi radiosta. Sama kappale soi silloin kun ratsastin Silverin kanssa Helppo B radan jonka sitten voitin. Se olikin ensimmäinen ja viimeinen luokanvoittoni koskaan. Vaikka radalta poistuessa minä itkin, koska rata oli mielestäni mennyt niin huonosti. Ja se oli ainoa kerta kun itkin radan jälkeen, enkä muutenkaan itke todellakaan yleensä. Siinä tosin sitten kävikin niin että voitimme luokan Silverin kanssa, ja olin teittysti ensimmäisestä voitostani iloinen. Sama kappale soi radiosta tallissa myös kun toisen kerran kävimme katsomassa Ettania ennen kun ostimme sen. Tämä koko kappalejuttu silloin mielestäni hauska juttu, ja en olisi muuten huomannut, mutta koska se oli silloinen lempikappaleeni niin huomasin että se tuli radiosta. ’Lempikappaleeni soi kolmella tärkeällä hetkelllä’

Ironista tässä on kuitenkin se, että kun kuuntelee sanoja, ne eivät ole mitenkän iloisia. Voisin hyvinkin sanoa että ne kuvailevat aika täydellisesti se miltä minusta on tuntunut nyt jo monta kuukautta. Enkä edes pysty enää kuunnella sitä kappaletta. En vain pysty, se tuo mieleeni juurikin ne särkyneet unelmat ja pettyneet ihmiset.


En tiedä miksi tämän piti tapahtua juuri nyt. Miksi en lopettanut silloin kuin Ian, ensimmäinen hevosemme kuoli? Tai silloin kun en enää pystynyt etenemään Silverillä esteillä, ja meillä ei ollut mahjdollisuutta ostaa toista ponia/hevosta? Miksi juuri silloin kun minulla on allani potentiaalinen hevonen, joka kaiken lisäksi on kaikkea mistä olen unelmoinut. Juuri silloin kun minulla on kaikki mahdollisuukset päästä sinne mihin olen koko ikäni unelmoinut? Nyt kuin myös blogin kanssa alkoi mennä hyvin ja aloin saamaan enemän lukijota? 

Asia joka minua eniten mitetityttää on se, miksi tämä innostus lopahti. Mikä syy on siihen? Ja tiedän että se on yleistä että juurikin teini-ikäiset lopettavat harrastuksensa. "Elämään tulee niin paljon kaikkea jännittävämpää ja niin paljon tapahtuu". Niinhän sitä sanotaan. Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa minun tapauksessani. Olen kyllä muuttunut siitä kuin aloitin yläasteen, mutta eniten ajattelutapani sekä itseluottamukseni on muuttunut. Ja itseluottamus on vain noussut, samalla kun olen oppinut tuntemaan itseni paremmin. Mutta ei minun elämän ole tullut mitään jännittävämpää ja kiinnostavampaa kuin mitä ratsastus minulle oli.
Vuosi sitten en pystynyt käsittämään miten jotkut nuoret lahjakkaat ratsastajat, jotka tosin olivat jo korkealla tasolla, pystyivät vain myymään hevosensa ja lopettamaan ratsastus. Se tuntui minulle niin kaukaiselta ajatukselta, ’en ikinä pystyisi tehdä niin’. Minunhan piti harrastaa ratsastusta koko ikäni. Minusta piti tulla menestyksekäs esteratsastaja.





Tällä hetkellä tuntuu siltä että elämässäni ei ole mitään merkistystä. Kaikki se mikä minulla oli. Ratsastaminen, oma hevonen. Sen minä pääti heittää pois. Melkein 10 vuotta ratsastamista, minkä vuoksi? Nyt minulla ei ole mitään. Ja älä käsitä väärin, olen onnellinen siitä että saan asua niin hyvässä paikassa kuin Suomessa, minun läheiset ovat terveitä ja muutenkaan minulla ei ole mitään murheita esimerkiksi rahasta tai muutenkaan selviämisestä. Mutta se ei tarkoita, että minun on pakko olla onnellinen tässä ja nyt. Se ei taroita, että voin vain unohtaa kaikki omat murheet koska "ajattele nyt niitä joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla!". En pysty olemaan onnellinen ilman intohimoa elämässäni. Ja tykkään minä vielä kuvaamisesta mutta ei minulla oikein ole mitään kuvattavaa nyt kun en ratsasta. Ja olen yrittäyt löytää jotain uutta harrastusta, mutta ehkä en ole etsinyt tarpeekis ahkerasti, koska en ole löytänyt oikein miitän. Enkä tosiaankaan halua että jään aina koulun jälkeen sängynpohjalle makaamaan.

Ja tällä hetkellä en tiedä mitä tehdä. En tule ainakaan enää harrastamaan ratsastusta, mutta haluan siltä tehdä jotain. Kaikki tarvitsevat elämässään unelmia ja tavoitteita. Nitä minulla ei tällä hetkellä ole.




Lopuksi haluan sanoa että tämä blogi tulee pysyymään netissä julkisena, en halua tätäkään heittää pois. Tämä voi olla muistona minun ja Ettanin yhteisestä matkasta, joka päättyi lyhyeen vaikka siltä olikin toivottu niin paljon. Se itä yhdessä sen hevosen kanssa koin on kuitenkin korvaamatonta ja tärkeitä muistoja. Ehkä minä sitten joskus pystyn lukemaan näitä postauksia ihan hyvillä mielin. Ehkä. Mutta mitä luultavimmin tämä oli nyt viimeinen postaus tähän blogiin. Tämä luku elämässäni on loppu, sen on vain pakko viimein todeta.

Kiitos, ja anteeksi.


maanantai 23. tammikuuta 2017

RkAino 22.1.17 90cm - Vuioden ensimmäiset kisat + minun ja Ettanin ensimmäinen sijoitus!



 Vuoden 2017 kisakausa lähti käyntiin eilen, Järvenpäässä, Ainon 1 tason estekilpailuissa.

Menin itse Ettanilla ainoastaan 90cm luokan, 70-80cm luokka olisi ollut vähän turha mennä, etenkin sen takia että se oli clear round. Nixo meni Ettanilla 100cm luokan.


 Perusrata koostui kahdeksasta esteestä. Uusinnassa oli esteet 9-13.

En aijo nyt kertoa kisapäivästä sen enempää, tultiin ajoissa ja päästiin hyvin verkkaamaan.



Lähtömerkin saatuamme otin yhden laukkavoltin ja suuntasin kohti ensimmäistä estettä. Ensimmäinen este oli matalempi okseri, siitä päästiin hyvin yli. Toinen este oli yksinäinen pysty lävistäjälinjalla, siihen tuli hieman epätasainen lähestyminen mutta päästiin kuitenkin ihan helposti yli. Tämän esteen jälkeen matka jatkui pitkällä sivulla olevalle vaalealle tasaokserille. Siihen tultiin vähän lähelle, päästiin kuitrenkin tästäkin helposti yli.

Seuraava este oli toisella pitkällä sivulla oleva lila/pinkki pysty. Päästiin siitäkin oikein hyvin yli ja seuraavana oli vaalea okseri. Tultiin hyvin esteelle vaikka Ettanille jäikin vastalaukka. Ettan jäi hieman pomppimaan vastalaukassa tämän esteen jälkeen, varmaan sen takia että oikea laukka on Ettanille huomattavasti vaikeampi kuin vasen. Itse en yrittänyt vaihtaa laukkaa, yritin vain saada Ettanin jatkamaan. (Videossa näkyy että pompin aika hienosti tuon vastalaukan aikana, voin kertoa että se on todella epämukavaa.. :'D) Pääsin onneksi suoristamaan linjalle sillä seuraavaksi oli vuorossayhden askeleen sarja. Se meni ihan hyvin, toinen hyppy oli ehkä vähän iso, mutta siitä ei tullut mitään suurempia vaikeuksia.


Sarjan jälkeen matka jatkui mustalle pystylle. Tähän tultiin pohjaan, Ettan nosti kuitenkin hyvin kavioitaan ja päästiin virhepisteittä yli. Seuraavaksi oli käännös vasemalle ja perusradan viimeinen este, jonka jälkeen matka jatkui suoraan uusinann ensimmäiselle esteelle. Este oli sama jolla koko rata alkoi ja päästiin siitä oikein hienosti yli. Sen jälkeen oli este nr 10 joka oli sama kuin este nr. 2. Siihen saatiin onnistunut hyppy ja matka jatkui kohti tasaokseria. Täällä kertaa siihen tuli oikein hyvä hyppy ja matka jatkui seuraavaa estettä kohti. Etseen jälkeen oli vuorossa tiukka käännös oikealle sekä viimeinen este josta päästiin myöskin hyvin yli. Sitten ratsastin vain maaliin ja hyvä rata oli takana!


Itse olen tyytyväinen kauden ensimmäiseen rataan, en vain siksi että ajallamme nappasimme seitsemännen sijan! Loppusijoituksena oli siis 7/35.Nämä kilpailut olivat minun ensimmäinen hallikilpailu Ettanin kanssa, minun ensimmäinen ulkopuolinen 90cm rata sekä minun ja Ettanin ensimmäinen yhteinen sijoitus.




Rata näyttää itseasiassa paljon paremmalta kuin milä se tuntui :D

Ettan ja Nixo menivät vielä 100cm radan josta tuli tuplanolla sekä ensimmäinen ei-sijoittunut.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 viimeinen estevalmennus

Tällä kertaa ette saa katsella mitään sen kummempia kuvia kuin screenshotteja, mutta saatte sen sijaan videon.


Oltiin Lauantaina 31.12 estevalmennuksessa Ettanin kanssa. Valmennuksesta en ala selostamaan sen enempää, alla löytyy video jonka takia oikeastaan teenkin tämän postauksen. Katsokaa ihmeessä video valkusta jos ette ole vielä sitä nähneet, se on jo nimittäin ollut YouTubessa muutaman päivän.

Aloitettiin puomitehtävillä, sitten mentiin lyhyt rata matalilla esteillä ja lopuksi mentiin vähän pidempi rata kun esteet olivat (arviolta) n. 95-110cm. Onnistuin jotenkin ottamaan viimeisestä radasta kaksi viimeistä hyppyä pois, mutta jatkettiin siis sinisen pystyn jälkeen pienempi punakeltainen este ja sen jälkeen heti kaarevalla uralla sinikeltainen pysty. Ettan hyppäsi hyvin ja onnistuin itse olemaan mokaamatta pahemmin ja puomit pysyivät koskemattomina. Valmennus oli kaikenpuolin oikein onnistunut.




lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuodenvaihto 2016-2017!

 
 Nyt on taas yksi vuosi kulunut, huimaa vauhtia! Vastahan oli joulu 2015?
 
Vuoden kohokohdat:
Tästä löytyykin jo postaus: Vuoden 2016 kohokohdat

Pahin asia vuonna 2016:
Tällä hetkellä ei oikeasti tule mieleen mitään, mitä voisin tähän laittaa
 
Paras asia vuonna 2016:
Ettan♥

Eka asia joka tulee mieleen vuodesta: 
Jos Ettania ei oteta mukaan, sanoisin varmaan Star Wars ja Battlefront. Perehdyin kunolla Star Warssiin vasta tänä vuonna ja aloin ensimmäistä kertaa pelaamaan jotain tiettyä peliä kunnolla.

Paras elokuva vuodelta 2016:
En ole paljon elokuvia tänäkään vuonna käynyt katsomassa, mutta ehdottomasti Rogue one: A Star Wars story

Mitä odotan vuodelta 2017?:
Enemmän kisoja Ettanin kanssa

Tavoitteet vuodelle 2017:
Niistäkin on jo postaus, joka löytyy tästä.
 
 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tavoitteet vuosille 2016 ja 2017


"Punaiset tavoitteet ovat niitä mitä en odota että saavutan, mutta pidän kuitenkin tavoitteina."

Viime vuonna tein pidemmän listan tavoitteita vuodelle 2016. Olen nyt liattanut viivan tavoitteiden yli joko punaisella tai vihreällä.

-kehittyä ratsastajana: Tämä on ihan hyväksytty, jos en olisi nyt kehittynyt tämän vuoden aikana yhtään niin olisi aika kumma juttu..

-Saada 65% h:b: Ei tänäkään vuonna toteutunut. Parhaat procentit mitkä saatiin Silverin kanssa olivat 62%

-keskittyä enemmän treeneihin: tästä en oikein tiedä, ainakaan käytiin paljon treeneissä joten? En ainkaan keskittynyt mitenkään vähemmän kun viime vuonna.

- ratsastaa enemmän eri hevosia: Ettanin lisäksi ratsastin tänä vuonna ainakin Silverillä, Vendillä, Pepellä, Topilla, Patulla, Macylla, Mussulla ja Bassella. Joten en kyllä ratsastanut mitenkään kauhean paljon muilla hevosilla..

-powercup: Voisin sanoa vaikkkapa näin, että suunnitelmat hieman muuttuivat kun lähdettiin alkuvuodesta etsimään uutta hevosta..

-löytää isompi kisaratsu: Tämä oli sellainen tavoite mitä en odottanut että toteutuisi, mittä niin siinä sitten kävi että Ettanista tuli meidän uusi perheenjäsen.

- Kasvattaa blogin lukijanmäärää: Tämä toteutui, viime vuoden lopussa rekisteröityneitä lukijoita oli hieman päälle 20, nyt niitä on 60! Kiitos kaikille jotka jaksavat tätä blogia lukea :)



- tehdä blogista vielä mielenkiintoisemman: Tähän laitoin kysymysmerkin, en itse tiedä onnistuinko vaiko en. Ainakin yritin.

- parantaa koulussa numeroita entisestään: Ainakin sain paremman keskiarvon viime todistukessa :)

- viitata enemmän tunneilla: En oikein usko että viittasin tunneilla yhtään sen enempää kuin viime vuonna.




-olla saamatta yhtäkään huonoa wilma viestiä: Tässä onnistuin ihan hyvin.

Tänä vuonna en tee niinkään paljon tavoitteita, ihan vain sen verran että kuitenkin on jotain:



Ensinnäkin ensi vuonna olisi tarkoitus kilpailla enemmän, ainakin yksissä koulukisoissa pitäisi käydä ja tähdätä 100cm luokkiin. Myös talent cupiin olisi kiva osallistua.

Onko teillä jo jotain tavoitteita vuodelle 2017?

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 23: Vuoden 2016 kohokohdat

 Enää yksi yö jouluun! Ajatelkaa, eihän siitä ollut pitkää aikaa kun oli vasta ensimmäinen Joulukuuta?

Tänään katsotaan vähän vuoden 2016 kohokohtia. Ensimmäisenä asiana laitan tänne Ettanin koeratsastuksen...


...ja tietenkin myös se kuin Ettan saapui meille Suomeen 28.4.16 Ettan siirtyi omistukseeni 25.4.16


Seuraavana on Ponilaakson leiri. Siitä löytyy postaus klikkaamalla tästä.

Leirillä oli tosi hauskaa ja pahoin pelkään että tämä leiri taisi jäädä vimimeiseksi leiriksi. Ehkä menen tulevaisuudessa johonkin valmennusleirille, mutta en oikein usko että lähtisin enään mihinkään "normaalille" leirille, ainakaan ilman Ettania.






Hyppäsin myös leirillä ensimmäistä kertaa ilman satulaa

Sitten tietysti Ettanin ja minun ensimmäiset yhteiset kilpailut. Niistä löytyy postaus tästä.


Sitten seuraavaksi asia joka varmastikkin jää mieleen Ettanin lisäksi vuodesta 2016, nimittäin matka Brasiliaan olympialaisia katsomaan. Matkasta löytyy kokonainen postaus klikkaamalla tästä.

Copacabana

Kristuspatsas




Käytiin myös poikkeaamassa New Yorkissa

Uutena vuotena tulee varmasti enemmän juttua kuluneesta vuodesta.

Mitkä olivat teidän vuoden kohokohdat?