Tällä kertaa ette saa katsella mitään sen kummempia kuvia kuin screenshotteja, mutta saatte sen sijaan videon.
Oltiin Lauantaina 31.12 estevalmennuksessa Ettanin kanssa. Valmennuksesta en ala selostamaan sen enempää, alla löytyy video jonka takia oikeastaan teenkin tämän postauksen. Katsokaa ihmeessä video valkusta jos ette ole vielä sitä nähneet, se on jo nimittäin ollut YouTubessa muutaman päivän.
Aloitettiin puomitehtävillä, sitten mentiin lyhyt rata matalilla esteillä ja lopuksi mentiin vähän pidempi rata kun esteet olivat (arviolta) n. 95-110cm. Onnistuin jotenkin ottamaan viimeisestä radasta kaksi viimeistä hyppyä pois, mutta jatkettiin siis sinisen pystyn jälkeen pienempi punakeltainen este ja sen jälkeen heti kaarevalla uralla sinikeltainen pysty. Ettan hyppäsi hyvin ja onnistuin itse olemaan mokaamatta pahemmin ja puomit pysyivät koskemattomina. Valmennus oli kaikenpuolin oikein onnistunut.
Käytiin taas vanhalla kotitallillamme valmennuksessa. Tehtiin alkuun ravipuomi tehtäviä. Sen jälkeen tehtiin taas vähän enemmän kääntämistä pienillä esteillä jonka jälkeen alettiin tulemaan rataa johon kuului mm. kuuden esteen innarilinja. Lopussa tultiin Ettanin kanssa yksittäisenä hieman alle 110cm pysty. Siihen ensimmäinen lähestyminen tuli liian lähelle mutta toinen kerta meni oikein hyvin.
Valmennus meni oikein hyvin ja Ettan oli energinen ja innoissaan. Harjoitukset mitä tehtiin teki oikein hyvää hevoselle ja lopussa se oli ihan loppu. Huomenna otetaan sitten vähän rennompi päivä.
En kirjoittele sen enempää sillä saatte sen sijaan nähdä videon valmennuksesta:
Ianista en ole kertonut kauhean paljon täällä blogissa. Ian oli siis perheemme ensimmäinen hevonen, irlannincob ruuna joka todellakin osasi hypätä. Ian tuli meille vuonna 2012 kun se oli 15 v (arviolta s. 1997).
Ianin suku oli tuntematon, se oli syntynyt irlannissa ja sen jälkeen myyty Hollantiin. Sillä se oli asunut pari vuotta. Siitä miten hevosta kohdeltiin ei ole paljon tietoa. Kun se tuli viisivuotiaana Suomeen niin se pelkäsi raippaa ja etenkin miehiä kohtaan se oli todella epäluuloinen.
Ian oli todella lahjakas hyppääjä, se oli Suomessa hypännyt kisoissa ratoja 110cm korkeudella. Yksittäisenä se pääsi jopa 145cm. Ian oli muuten todella kiltti, rauhallinen ja fiksu hevonen.
Ajoimme yhtenä viikonloppuna katsomaan hevosta Jalasjärvelle. Se oli ensimmäinen hevonen joka kuulosti niin hyvältä että edes lähdetiin kokeilemaan. Vuosi oli mallia 2012 ja maa oli lumen peitossa. Olimme siskoni kanssa silloin aika pieniä mutta pystyimme kuitenkin ratsastamaan Ianilla oikein hyvin. Tulimme lopulta siihen päätökseen että Ian olisi sopiva hevonen meidän perheelle. Ostotarkastuksessa ei olut mitään sanottavaa joten Ian matkusti tänne Porvooseen.
Ian oli todellinen löytö sillä se sopi jokaiselle ratsastavalle perheenjäsenelle. Juuri aloittelevalle Islalle, minulle, juuri aloittelevalle esteratsastajalle sekä pitkälle isälle ja myöskin tietysti äidille.
Emme itse olleet vielä niin taitavia ratsastajia, etenkin hyppääjiä, joten Nixo hyppäsi ja kilpaili Ianilla korkeampia luokkia. Alla näkyy yksi video kisoista sekä yksi kotitreeneistä:
Ian osoittautui juuri oikeaksi hevoseksi meille. Pääsin nopeasti sen kanssa aloittelemaan esteratsastusta. Minun ensimmäiset ulkopuoliset estekisat oli vuonna 2012 marraskuussa ollessani 9 vuotias. menin Ianin kanssa 60cm clear-round luokan. Videossa näkyy kun Ian lähtee pillin äänen kuulessaan jo ravaamaan ja itse yritän saada sitä pysähtymään.. Ei siinä mitään, hienosti pärjättiin lyhyt rata ilman virheitä ja saatiin valkopunainen ruusuke.
Seuraavana vuonna kisasin Ianin kanssa jo heti keväällä 80cm luokkia. Tämä ei olisi ollut mahdollsita jos Ian ei olisi aika pitkälti itse osannut katsoa kaikkia etäisyyksiä ja esteiden välejä. Minä itse oikeastaan vain istuin selässä sekä ohjasin; hevonen hoiti loput.
Seuraavat kisat mitkä muitan tarkasti olivat kisat Mäntsälässä. Its emenin ainoastaan 70-80cm luokan. Tässä luokassa arvosteluna ei enää ollut clear round, uusintakin piti ratsastaa. Nämä kisat muistan ehkä juuri sen vuoksi että sain ensimäisen oikean sijoituksen, tultiin 5/23.
Tästä videosta on hauska nähdä miten Ian tiesi että hän on ollut hieno ja miten kovaa se lähti kuniakierrokselle :D
Ianin kanssa pääsin oikeastaan nollasta 80cm aluetasolle kahdessa vuodessa ennenkuin Ian sitten sairastui. Ian kuoli 25-26.10 välisenä yönä, mitä luultyavammin imusolmuke syöpään. Jos ette ole jaksaneet katsoa muita videoita niin tämä kannattaa katsoa:
Vaikka itse sanonkin, niin tämä on mielestäni todella kaunis muistovideo ja valehtelisin jos sanoisin että kun tätä postausta tehdessä katoin tämän videon niin en vuodattanut yhtäkään kyyneltä. Tämän videon tein pari päivää sen jälkeen että Ian kuoli.
Ja sitten lopuksi viime vuoden kalenterissa esiintyvä muistovideo Ianista jonka siis tein myöskin viime vuonna:
Tämäkin video on oikein koskettava ja suosittelen sen katsomista. Enimmäinen ja viimeiden videopätkä on ihan viimeisiä mitä Ianista on, kun se oli ja todella väsynyt ja ei jaksanut enää. Pari päivää niiden videoiden kuvaamisen jälkeen Iania ei ollut enää olemassa.
Käykää myös ihmeessä osallistumassa blogin tietovisaan joka löytyytästä:)
Tämä on ensimmäinen video Ettanista minkä en ole tehnyt erikseen valmennukseen/ kilpailuun liittyvänä.
Toiseksi julkaisen "linkaa instagramisi" voittajat. Tämän kalenterin ensimmäiseen luukkuun pystyi siis linkkaamaan omia instagram-tilejä. Tähän postaukseen kerään sitten kaikki ne käyttäjät joita aloin itse seuraamaan/seurasin entiseltään. Tämän blogin oma instagram on siis @justbe.brave.
Kaikki käyttäjät eivät mahtneet mukaan, osallistujia tuli sen verran paljon.
Alla olevat käyttäjät tulevat ihan satunnaisessa järjestyksessä :)
Kiitos kaikille osallistujille! Laitan tähän alle kaikkien muiden käyttäjät, jos kaipaatte uusia seurattavia voitte toki käydä katsomassa nämäkin käyttäjät:
Olen laitannut paksummalla tekstillä oikein hyvät käyttäjät jotka eivät nyt tähän postaukseen mahtuneet, heidän tilinsä kannattaa ainankin käydä katsomassa, jos etsii seurattavia tilejä!
Tämän päivän luukussa kerron teille vähän enemmän Ettanin koeratsastuskerroista. Jos haluatte lukea postauksen siitä kun kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa hevosia virossa missä esittelen kaikki hevoset jota kokeilin niin se löytyy klikkaamalla tästä.
Ettan oli kolmas hevonen jota kokeilin ja oikeastaan se oli myös syy siihen että edes lähdetiin Viroon 10.4.2016.
Ettanilla ei ollut Virossa asuessaan kutsumanimeä, sitä sanottiin ihan vain Etermaksi.
Gunnar Klettenberg, Ettanin silloinen omistaja ratsasti ensin Ettanilla. Siten olikin jo minun vuoro kiivetä Ettanin selkään.
Menin aika kauan käynnissä, ravissa ja laukassa ennekuin aloitimme hyppäämisen jotta saisin vähän tuntumaa hevoseen.
Gunnar sanoi että voin mennä ravissa ensin, mutta hän ei tiedä osaako se hypätä ravissa. No, menin kuitenkin ravissa ja päästiin ihan hyvin esteen yli vaikka se ei ollutkaan mitenkään kaunista. Tultiin sama este myös laukassa pari kertaa ihan onnistuneesti.
Sitten alettiin tulemaan muitakin esteitä. Ettan suoriuti ilman ongelia, itse häsläsin aika paljon. En ollut istunut Ettanin selässä kuin ehkä puolisen tuntia ja en ollut ikinä hypännyt tälläisellä vähän haastavemmalla, kuumemalla hevosella joten kokemus oli minulle täysin uusi. Siinä mielessä suoriuduin siis ihan hyvin, vaikka ratsastin monessa kohtaa todella huonosti.. :)
Hieman epäonnistunut hyppy
Videosta näkee paremmin minkälaisia meidän hypyt olivat. Jotkut hypyt onnistuivat ihan hyvin, mm. hyppy trippelille. Muista voin vain sanoa sen että ei ollut mitenkään kaunista katsottavaa.. No, Ettan oli uusi hevonen ja varmastikkin haastavimmasta päästä hevosia mitä olin ratsastanut. Katsokaa miellänne tämä allaoleva video molemmista koeratsastuskerroista joka on tehty vartavasten tähän luukkuun:
Toisella kerralla en hypännyt, menin vain sileällä kevyemmällä kuolaimella. Silloinkaan meidän meno ei kyllä näyttänyt mitenkään hienolta. Olen kuitenkin iloinen että päädyimme Ettanin ostamiseen, Ettan on niin paljon kivempi hevonen nyt kuin mitä se oli Virossa, ainakin kun itse kokeilin sitä.
Muistan vieläkin hyvin miltä Ettanilla hyppääminen tuntui, tiesin heti että tämä se on. Ja niinhän se olikin ♥
