Motivaatio ratsastukseen ja blogiin

Motivaatio niin kirjoittamiseen kun hevosiin on noussut huimasti Ettanin myötä. Pari kuukautta sitten minua ei oikeasti kiinnostanut hevoset, en pystynyt keskittymään ratsastaessa. Eikä kirjoittaminenkaan maistunut. Siitä löytyy postaus tästä. Silloin minulla ei ollut aavistustakaan mistä motivaation puute johtui. Luulen että se johtui siitä että Silver ei ollut minulle enää hyvä. Onhan se ihan huippu poni, ihan täydellinen Islalle, mutta minä olin jo kasvanut siitä ulos. Sillä ei ollut minulle enää annettavaa. Se oli opettanut minulle kaiken mitä se pystyi. Siinä ei enään ollut tarpeeksi haastetta. Osasin sen melkein ulkoa, tiesin miten se käyttäytyy eri tilanteissa.

Nyt kun minulla on Ettan, asiat ovat ihan eri tavalla. Ettanilla löytyy kapasiteettia vaika mihin. Se ei ole kuitenkaan mikään helppo hevonen, se vaati työtä. Paljon työtä. Mutta olen valmis käyttämään aikaani tähän hevoseen ja tähän harrastukseen. Uskon että olen löytänyt elämäni hevosen. Minulla ei ole ollut minkään muun hevosen kanssa samaa tunnetta kun Ettanin kanssa. Se on tunne, jota ei voi sanoilla kuvailla. Se on mahdotonta.

Minulla on halu kehittyä ja kilpailla tämän upean hevosen kanssa. Pitää olla kiitollinen siitä, että ylipäätään löysin Ettanin. Pitää nauttia jokaisesta hetkestä tämän hevosen kanssa, ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu.

Nyt kun minulla on oma hevonen hoidettavana niin tietysti olen enemmän tallilla.

Toinen asia joka vaikuttaa siihen että olen tallilla nykysin paljon useammin, on se että minulla on tallilla ystäviä. Kun ensin muutimme ratsutallille, en tuntenut melkeen ketään.

 Se on aika luonnollista että olen tallilla enemmän kun minä en joudu olemaan sillä yksin. Olen ujo ihminen jolla on vaikeaa löytää uusia kavereita, ja minulle yleensä riittä että minulla on 2-3 hyvää ystävää, minulla ei ole mikään halu olla missään isossa kaveriporukassa.

Motivaatio kirjoittamiseen on kasvanut koska  minulla on hevonen josta kirjoittaa. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, se tekee minut iloiseksi, joten miksi ei kirjoitta blogia?